Perhosii mä metsästän

Ensin ajattelin, että sukukokous, mutta taisikin olla ryhmäruokailu. Tuolla alimmaisena kaksi sinisiipeä. Ryhmärämä ei hievahtanut aiheuttamastani varjosta eikä edes itse perhosten koskettamisesta.

 

Meillä oli yhtä hyvä maku. Perhosille maistiaisiksi päärynäsidukkaa ja minulle loput.

Hiukka repaleinen sinisiipi

 

Näitä riittää pihassa kun polttopuita tehdään

 

Punakärsämö

Kimolan kylän asutushistoria

 Positiivinen seikka sateisessa kesässä. Sain aikaiseksi aloittaa Kimolan kylän asutushistorian esittelyn kotisivuilla. Kun kotisivuissa oli valtavasti valinnan varaa, niin oli todella vaikeaa asioista mitään tietämättömänä valita kotisivu-alusta. Mutta tällä nyt ainakin aloitetaan.
http://kimolan-kylan-asutushistoria.webnode.fi/

Polttopuu-show - työleiri

Mies käyttää yksin moottorisahaa ja hänelle kuuluu puun kaato. Siitä sitten alkaa minun projekti: metsän siivous eli oksat kasaan, pöllien roudaaminen kantamalla metsästä, puiden halkominen, latominen kottariin, kottarilla kuskaus vajaan ja taas latominen vajaan. Vastaavasti kaupunkiin menevien puiden osalta: latominen kottariin, kärräys, latominen peräkärryyn ja kotona kärrystä katokseen. 

Ja jos ei muuta latomista, niin puuvajassa siirrän toiselta puolelta loput puut toiselle puolelle, jotta taas uusille puille tulee oma tila kuivumiseen. Ja puuthan pitää kantaa vielä joko maalla tupaan tai kotona alakertaan loppukäyttöön.

Puitahan kuluu vuodessa aika paljon, kun ympärivuoden on käytössä varaavatakka lämmitykseen sekä puusauna. Useamman puun saa aina kesäloman aikana hoidella. Mutta kun just tuntee, että alkaa saada kaadetut pöllit vähenemään ja pääsemään niistä niskan päälle, niin jo taas uutta projektia pukkaa. 

Eilen aamulla kuvittelin saavani keskittyä sukututkimuksen tekoon. Pahaa aavistamatta kuuntelin verannalta kuuluvia kolinoita. Joo, ja sitten pärähti moottorisaha. Pihametsästä kaatui kuusi. Ja ei kun taas roudaamaan.

Aamulla paikat niin kipiät, että hyvä kun vuoteesta ylös sai itsensä kammettua. Ja ukkokulta taas virittelee työvaatettta niskaan. Halottavat alkaa kuulemma olla jo uhkaavasti vähissä. Nyt lähtee pihametsästä mänty. Oisko viimeinen tältä kesältä???

Mutta onhan se kiva taas illalla istahtaa miehen lämmittämään saunaan ja antaa kipeille luille ja lihaksille hetki lämpöä ja lepoa.

Kaupunkipihan viidakko esittelyssä

Kuvat Hollolasta rivitalomme pihalta. Piha on uudistunut lähes kokonaan vuodesta 2002 lähtien, jolloin asuntoon muutimme.

Yllä: Ikkunoista aukeaa noin 100 neliön piha etelään. Taka-aidalla kasvaa muun muassa jalopähkämöä, tarha-alpia ja kurjenpolvea. Pensaina angervoa ja syreeniä. Puina pihassa kasvaa koivu, pari mäntyä, tammi, terijoensalava, kaksi kirsikkapuuta, vaahtera ja havuja. Poika on ystävällisesti jättänyt apilat ajamatta. 

Patiolta oikealla rajattu piha naapurista aidalla. Aidalla kasvaa niin imukärhivilliviiniä kuin kärhöjä. Linnuille syöttömökki jo ostettuna, odottaa varren kiinnitystä.

Patiolla pieni pätkä rajalla naapurin tiiliseinää. Siinä kiipeilee niin imukärhivilliviini kuin hortensia. Edustalle istutettuna kuunliljoja. Liljat ovat suhteellisen ehhiä, sillä ferramolia olen reilulla kädellä kylvänyt.  

 

Oikealla puolella piha-aitaa vasten olen laatoittanut alueen keinulle. Pikkusydämiä, päivänliljoja, syreeni ja isotuomipihlaja.

Vasemmalla naapuria rajaa hurmehappomarja. Sisempänä havua, angervoa ja kirsikkapuut. Tuossa näkyy pyöreä penkki, jossa havun ja kirsikan lisäksi mm. päivänliljaa ja kurjenpolvea.

 

Kartiovalkokuusi istutettu muuttaessamme 2002.

Metsästä siirretty kataja, ruusu, metsäpihlaja. Pihasta löytyy myös karviais- ja mustaviinimarjapensaita.

 

Ja tässä pitäisi olla polku taka-aidalla olevalle kulkuväylälle.

Piha on siis vallan villi ja viidakkoinen. Mutta kun mitään ent´raaski poistaa ja uutta tulee aina silloin tällöin ostettua. Myöskään maalle en paljoa uskalla siirtää taimia, koska maalla olen vielä välttynyt kotiloilta. 

Aiemmin olen blogissa esitellyt maalla sijaitsevan pihanperän kukkapenkkialueen rakentumisen.