Bottas Duathlon Pajulahti 2017

 

 

 

Valtteri Bottas 11. sija.

Pyörät poikineen

Kisayleisöä

Antti Valve ja sponsori Sportti-Partti Hollola

Antti Valve maalissa !

Antin sijoitus 24, onnittelut !

Takana mukava päivä Pajulahdessa. Hienot oli puitteet ja kisat hyvin järjestetty. Erittäin katsojaystävällinen tapahtuma. Toivottavasti ensi vuonna jälleen täällä kannustamassa omaa poikaa.

Pyöräilyharrastus

Aina ei kiinnostais lähteä lenkille, mutta kertaakaan en ole pyörälenkiltä tullut apeana kotio, vaan aina on ollut kivaa. Paitsi silloin, kun kaaduin ja jarrut laahas 30 kilometriä. Maantiepyöräilyssä 20-30 kilometrin matkalla alkaa jo olla vakio keskivauhtina 23 km tunnissa ja vähän risat päälle. Ennätys 24,1 ja peesaten 24,9. Joten jotakin kehitystä on tapahtunut kesän aikana.

Jospa vielä tänä syksynä menis keskinopeudessa rikki tuo 25 km/h. Tämän kesän aikana olen huomannut, että ylämäet ovat alkaneet kulkemaan jo helpommin. Jaloissa alkaa löytymään voimaa sen verran, ettei tarvitse enää pyörittää pienimmällä vaihteella. Vaikkakin paljon on vielä kehitettävää. Tuppaan silti vielä katselemaan tuulensuuntia, mikä helpottais ylämäkinousuja.

 Koska pyöräilen viikolla sekä hybridillä että maantiepyörällä, niin mielenkiintoista on seurata muiden maantiepyöräilijöiden käyttäytymistä. Hybridillä saan ajella ilman moikkailuja, mutta ajaessani maantiepyörällä, niin samat tyypit sitten tervehtii. No, onhan mulla vähän eroa noiden pyörien vauhdeissa. Hybridillä annan itselleni luvan vähän himmailla, kun taas maantiepyörällä on aina yritettävä parhaansa. 

Sitten muutama kuva pupustamme, joka säännöllisesti käy meitä moikkaamassa. On syntynyt pihapiirissämme.

Meidän pihapupu, sut on nähty. Kuva 12.8.2017

Tottelee kutsua: pupu pupu.

Pihapupumme on kasvanut jo paljon.

8.7.2017

 

 

 

12.8.2017

Keskinopeuden kasvua ja ajoa maantiepyörällä

Tällä pyörän pyörittäjällä ikää 55-vuotta, mutta ikä ei ole haitannut aloittamasta uutta harrastusta. Pyöräily alkoi salakavalasti syksyllä 2014 saatuani ikivanhan kuntopyörän. Kilometrejä kertyi vähän, mutta silti pyörä koukutti polkemiseen.

Tästä pyöräilyharrastus alkoi

Poika toi syksyllä 2015 maantiepyöränsä meille kotiin säilytykseen, joten olen saanut jo kaksi talvikautta polkea sillä sisällä klosseilla ja nauttien Zwift virtuaalimaisemasta. Tällöin pyöräily vei jo mennessään. 

Ulkopyöräilyn aloitin keväällä 2016 mieheni 4-vaihteisella DBS-pyörällä, keväästä 2017 alkaen hybridipyörä Crescent Millillä ja opetellut myös maantiepyörällä ulkona menoa klossien kanssa.  

Tälle kesälle tavoite oli 30 kilometrin lenkillä päästä 20km/h vauhtiin. Maantiepyörän ansiosta saavutin sen jo heti keväällä. Nyt vauhti yksin polkien parhaimmillaan 24.1km/h. Kun poika oli mukana kannustamassa ja tarjoamassa hieman peesiapua, niin syntyi 24.9 km tunnissa ennätys. Myös 60 kilometriä menee yli 20 kilometriä tunnissa nopeudella. Sisäpyöräilyssä ovat vauhdit vielä paremmat.

Ensi talvena on tarkoitus harjoitella sisällä kadenssin nostamista ja tuolla Zwift ohjelmassa hikoilla ylämäissä enemmän. Niissä vauhtini tippuu edelleen aivan liian rajusti. Tavoite ensikesälle on siis polkea pidempi matka ja kovempaa. 

Aivan ihana harrastus.

(Lisä kannustusjoukot liikuntaan ovat tervetulleita, niin tänne blogiin kommentoiden, kuin myös Heiaheia ystäviksi, Motivadeen tahi Stravaan)

Pihamme metsäjänis

Mökkipihan jäniksenpoikaset

Meidän pihapiirissä asuu nyt ainakin kaksi jäniksenpoikasta. Välillä pelästymme toisiamme ja välillä kuljetaan vierivieressä. 

Pupuista on tullut hyvin rohkeita muutaman päivän aikana. Toinen loikki hetken edelläni kun menin pihanperälle. Se antoi minun ohittaa ja sitten kun istuin vessassa ovi auki, tuli se metrin päähän istumaan ja tapittamaan minua. 

Tänään juttelin pupulle sen liikkuessa kukkapenkissäni. Hetken päästä se tuli jalan mitan päähän minusta ihmettelemään. Suloinen pallero, mutta eihän tuohon saa koskea. 

Molemmat poikaset ovat erittäin hyvässä kunnossa, joten oletan emon huolehtivan niistä. Ja ne löytävät luonnostakin jo itselleen ruokaa. Pihan apila ainakin tuntuu kelpaavan hyvin. Siinä se söi rauhassa seisoessani vieressä. Aivan ihana päästä näitä seuraamaan. 

Toisen poikasista löytyy useammin talon kivijalan vierestä lehtikasaan piiloutuneena ja toinen oleskelee enemmän puuvajan puisen kulkurampin alla. Kertaakaan en ole nähnyt näitä yhdessä kulkemassa. Mutta kaksi näitä täällä ainakin on.

Jäniksen poikanen

Olemme viikon katselleet mökkipihaamme lisääntyviä vessapaikkoja. Päivittäin löytyy uusi alue, jossa on muutama pieni papana. Nämä alueet ovat olleet aina noin metrin päässä edellisestä. Myös ruopasu-jälkiä on ollut näkyvissä. 

Tänään pyörääni hakiessa mökin seinustalta pelästyin aika lailla, kun etupyörän kohdalta lähti jäniksen poikanen. Taisi sekin pelästyä. Oletan, että tuo pupu asuu meidän mökkimme alla, ainakin lattian alta kuuluu satunnaisesti ääniä. Siellä se poikanen nytkin nököttää sokkelin edessä.

Kirjosiepot jättivät pesäpöntöt

Valokuvaaminen on jäänyt viime aikoina lähes kokonaan. Tähän vaikutti niin kameran hajoaminen kuin koneen huollossa käynti Ruotsissa. On myös ollut paljon montaa muutakin tekemistä.

Mökillä tuli kuitenkin seurailtua kameran kanssa viimeisten kirjosieppojen poikasten lähtöä. Mökkipihallamme on seitsemän linnunpönttöä ja kaikissa niissä oli kirjosiepon pesät. Yhteen yritti tiainen pesäntekoa, mutta mielestäni sieppo sen sieltä pois hääti heti alkuun.

Viimeiset kaksi pesää tyhjeni heinäkuun ensimmäisinä päivinä. Sain kuvattua yhden poikasen, jonka huomasin ääntelevän portaikkomme edustalla. 

Seuraavana päivänä seurailin hyvinkin tiiviisti viimeisen pesän tapahtumia. Koska poikaset kurkkivat aukolla ahkerasti, oli odotettavaa, että lähtö on pian käsillä. Mennessäni lintujen mielestä liian lähelle kuvaamaan, kuului varoitusäänet ja ruokinta keskeytyi. Päädyin sitten kuvaamaan loppuajan kauempaa. 

Lintupäivystämiseni jäi saunomisen ajaksi ja linnut huomasivat, että nyt on rauhallista ja turvallista jättää pesä. Joten pöntöstä poistuminen jäi näkemättä.