Iltapäivän
klo 14 tuuleen ja tuiskeeseen saapui pihaan taas ``perusruokailijat``. Pähkinät
ovat kelvanneet koko alkuvuoden niin talitiaisille kuin sinitiaisille.
Seuraavaksi seurasin takapihallani
oravia. Ne tulivat niin lähelle, että ovi oli laitettava kiinni, etteivät
livahtaisi sisälle. Kuvatessani oviaukolla, tuuli heitteli ovea paukkoen
muutaman kerran, mutta oravat eivät siitä olleet moksiskaan.
Pikkuvarpusia
kuvasin taas vain lasin läpi. Siirtyessäni ovea kohti, pyrähti parvi taas
karkuun. Levittelin sitten pikkaisen auringonkukan siemeniä keskemmälle pihaa,
josko onnistuisin vielä lähiaikoina pääsemään ulkona kuvausetäisyydelle.
Aamuisin on
ihana heräillä mustarastaan lauluun. Se on viikonpäivät viihtynyt pikkuisella
pihallamme. Tuulessa se kyyrötteli vuoroin keinun ja havujen alla.
Suloinen orava, näyttää ihan unenpöpperöiseltä jotenkin :)
VastaaPoistaKyllähän nuo oravat aika söpön näköisiä ovat. Suhtautumiseni niihin on vaan vähän kaksijakoinen. Viime kesänä harmitti, kun yksi kävi ruokailemassa kirjosiepon pesällä. Kaupungissa ruokaa kyllä riittäisi oravillekin, jos malttaisivat ruokailla pihassa, mutta kun mokomat hamstraavat posket täyteen ja kiikuttavat suuria määriä ruokaa muualle. Jotenkin sitä haluaisin ensi talvena rajoittaa.
VastaaPoista