Vertailuna
60 kilometrin lenkkini Hollolasta Kimolaan. Poljin tuon matkan ensimmäisen
kerran kolmas kesäkuuta hybridilläni, tuolloin keskinopeus oli 18,9 km/h. Viime
perjantaina 16. kesäkuuta kulkupelinä oli poikani maantiepyörä ja klossit
jaloissa. Keskinopeudeksi sain 23,1 km/h. Kunhan opin matkalla jakamaan
voimani, uskon, että tuo keskinopeus voi vielä tänä kesänä parantua. Matka taittui
kohtuullisen helposti, mutta ylämäkiin minulla on vaan vielä harjoittelemista.
Poikani
pyöräili kanssani matkan alkupuolikkaan. Yksin ajaessa pistelen välipalaa
menemään tienvarressa, mutta nyt poikkesimme Vierumäen Kelokodalla kahvilla.
Miellyttävä paikka pitää taukoa ja oikoa selkää. Sopivasti tuon matkan puolessa
välissä.
Ajamani
maantiepyörä on ollut pojalla jo vuosia käytössä, eikä sen vaihteisto toimi
enää täydellisesti. Vaatii omanlaistaan taktiikkaa vaihtaessa, ja minulta se ei
vielä suju. Pyhäntaan mäkeen en vaihtanut ajoissa eturatasta, vaan aloin
säätämään sitä mäessä, joten sain ketjut tippumaan. Poika huutaa takana, että IRTI…
IRTI, enkä mä vaan tajuu. Se oli ihan siinä ja siinä… Entäs sitten lähtö
nollavauhdista ylämäkeen. Toinen klossi kiinni ja toisella vaan valeesti. Tarkistus
ettei takaa tuu autoja ja parin polkasun jälkeen pääsin taas kiinnittämään
toisenkin kengän ja pääsin vauhtiin. Mä selvisin. Kodalta lähtiessä unohdin
pyörässä olevan tangon, mutta onneksi jalka vielä nousee sen verran, että sain
heilautettua yli, huh.
Oon kyllä
aika pahasti napessa tähän pyöräilyyn. Kilometrimäärätkin ovat kaiken aikaa kasvaneet.
2014 168
kilometriä
2015 306
kilometriä
2016 820
kilometriä
2017 1376
kilometriä, ja vielä on kuukausia aikaa…
Pyörä on
ehdottomasti saatava loma-ajaksi maalle mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti