Luonnon kauneutta

Viime yönä pihalla 3.30 aikaan kuvaamassa ja kuuntelemassa lintujen laulua.

Mökkikeittiön ``remontti``

Juhannuksen viettoon lähdettiin maalle monen kylmälaukun kera. Perillä odotti harmitus, kun vanha jääkaappimme oli lämmennyt. Tuo vanha upo kaasu/sähköjääkaappi on vuodelta 90. Se on toiminut hyvin, mutta nyt siihen meni luottamus ja vaihdettiin uuteen. Vanha jää silti vielä varakaapiksi. Jos sähköt katkeaa, niin on virittää kaasujääkaappi päälle. Ellei se nyt sitten loukkaannu syrjäyttämisestä. 

Saa nähdä, onko uusi yhtä vahvaa tekoa kuin edellinen, epäilen. Kaasuhella on myös ostettu 90 ja toimii erittäin hyvin. Tykkään tehdä kaasulla, joten myös seuraava liesi tulee olemaan kaasuhella. Kaapisto meni sen verran uuteen järjestykseen, että puolipäivää meni niitä siirrellessä sekä lattioita ja kaappeja siivotessa.

Kuningaskuluttajan sivulla mainitaan, että kuluttajat ovat vankasti sitä mieltä, että nykyiset kodinkoneet eivät kestä käyttöä muutamaa vuotta pidempään. Myös valmistajat myöntävät, että kymmenien vuosien käyttöikä nykyisillä koneilla tuskin saavutetaan.

Viite: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/04/16/halvat-ja-heikkolaatuiset-kodinkoneet-vieneet-kuluttajien-uskon-laatuun

Ja onhan näitä tapauksia, että tuotteet tietoisesti valmistetaan heikommiksi, jotta kulutus lisääntyisi. Näin vaan lisääntyy myös jätemäärä. Korkea hintakaan ei tunnu aina olevan tae kestämiselle.

Lautapelien lumoissa

Lautapelit ovat kuuluneet aina osana perheemme yhteistä ajanvietettä. Jo ennen lapsia tuli vietettyä tuttavien kanssa lautapeli-iltoja.

Juhannuksen pelivalikoima

Lapset ovat muuttaneet jo pois kotoa, mutta kaapista löytyy edelleen vino pino pelaamiamme pelejä. Suosikkeja ovat ehkäpä olleet myyrä, alias, monopoli, miljonääri, pyramidi, alfapet  ja muuttuva labyrintti, muutamia mainitakseni. 

Silloin, kun olemme perheenä koossa, pelaamme edelleen lautapelejä, viimeksi juhannuksena. Pelit ovat tosin muuttuneet. Pojalla on oma lautapeli kokoelmansa, josta löytyy mistä valita. Hän on ostanut niitä nettien myyntipalstoilta sekä kirpputoreilta. Ja onnistuneesti lähes poikkeuksetta uusina tahi uuden veroisina, monet siis alkuperäispakkauksissaan avaamattomina. 

Mietin, että onko tietokone vienyt lapset nettiin pelaamaan, kun lautapelejä on niin paljon edullisesti saatavissa. Viimeisin pojan löytö oli uudenveroinen peli hintaan 2.50€. Ja kaupassa näistä saisi pulittaa kympin jos toisenkin.

Hyötyliikunta maalla alkakoon

Onko tullut kesäkuussa liikuttua? Ei ainakaan paljoa sellaista, jonka voisin kilometreissä ilmoittaa. Vain 60 km merkattuna. Kesäkuu on kuitenkin pitänyt sisällään hyötyliikuntaa. Huusholli on tullut siivottua niin vuodevaatteita kuin ikkunoitakin myöden. Myös kodin pihaa on tullut hieman kuopsutettua. Näitä en kuitenkaan merkitse mihinkään liikunnoiksi. 

Olen kuitenkin tyytyväinen, että tämän vuoden kevääseen kertyi aiempiin vuosiin verrattuna enemmän kilometrejä. Polkupyörän käyttöön otolla on ollut tähän suuri vaikutus. Ja kevätpyöräilyä helpotti, että sain talvikaudella ``opetella`` ja harjoitella pojan kilpapyörällä.

Heinäkuun liikkumiset tulevat olemaan hyötyliikuntaa: kukkapenkkien muokkausta ja rakentamista ja niiden kulkuväylien leventämistä. Edessä on vielä myös puiden kaatojen jälkeistä pöllien kantoa ja polttopuiden tekoa. Suunnitelmissani on myös uuden patio-alueen tasausta ja siihen liittyen hiekan lapiointia ja siirtoa kottareilla. Kyllähän sellaisessakin muutama kalori tulee kulumaan.

Omaa pottua saa vielä ootella

Teen tässä sitten myös lupauksen elokuun alkuun. Kun lomat loppuu ja arki alkaa, niin liikunnasta on tultava taas säännöllistä. Ja mielellään heti kuun alusta alkaen. 

Tiedän, että kilojen kurissa pitämiseen olisi helpompaa vain lopettaa herkkujen mässääminen. Mutta makean syömisen lopettamista en lupaa, enkä haluakkaan. Tasaan tätä kalorimäärää liikkumalla. Ja liikkuminenhan on mukavaa. 

Kokeilin joitakin vuosia sitten kalorilaskuria ja punnailin muutaman kuukauden ajan annoksiani. Tuollainen lyhytaikainen tehoseuranta sopi minulle, sillä siinä oppi hieman hahmottamaan, mistä kalorit kertyvät. Mutta pidempään en halua sitoa itseäni jatkuvaan syömisten syynäämiseen. 

Toki tuo seuraaminen toi tuloksia, kun pysyi tiukkana ja noudatti rajoja. Kiloja tippui, ehkä turhankin paljon, sillä tuntui että kohta menee kaikki housut vaihtoon pienempiin ja vyö piti olla hetken käytössä. No, ne laihdutetut kilot ovat palautuneet. Tämän hetkinen tavoite on vain pysyä nykyisissä mitoissa.

Sukututkimusta

Yksi harrastuksistani on sukututkimus. Mieheni puolen sukua olen tutkinut hyvinkin paljon. Tämän viikon ajan olen selvitellyt oman sukuni vaiheita. Lähdin seuraamaan itsestäni äiti-linjaa taaksepäin ja juuret äidin puolelta vievät vahvasti Kauhajoelle. Alue on itselleni hyvin vieras. Olen syntynyt Orimattilassa, ja tunnen sen enemmän omakseni. 

Maalle mökille Jaalaan taas viikonlopulla sydän halajaa. Kuinka sitä voikaan kiintyä niin paikkaan, joka on itselle aiemmin ollut niin tuntematon. Mökin rakentaminen aikanaan kiinnitti minut sinne tiukasti.

Sitä vaan näitä sukututkimuksia tehdessä aina välillä miettii, että mistä olen kotoisin. Millaiset geenit määräävät sen, millainen olen. Kuinka paljon minussa on Kauhajokelaisuutta tahi Orimattilaisuutta. Missä on juureni, missä kotini.
Mutta niinhän sitä sanotaan, että koti on siellä, missä sydänkin on.

Viikon aherrus: Minä, äitini, äidinäiti,

äää= Alma Maria Matintytär Ilonen 19.2.1888 Kauhajoki

ääää= Kaisa Sofia Gustafsdr 3.8.1853 Kauhajoki Kyyny

äääää= Rebekka Mikaelsdr 27.1.1825 Kauhajoki Rahkola

ääääää= Lisa Karlsdr 30.4.1786 Kauhajoki YliKoski

Liikuntaa skolioosin ehdoilla

Viime viikko jäi sitten liikuttujen kilometrien osalta nollaan. Viikko sitten maanantai-aamuna selkä sanoi sopimuksensa irti. Mitään raskaampaa hommaa ei saattanut tehdä. Puolessa välissä viikkoa otin kuitenkin projektiksi pestä osan ikkunoista sisäpuolelta. Aikamoisen kivun kanssa sen sai tehdä. Kivut onneksi kuitenkin hellittivät loppuviikkoa kohti. 

Selkäni skolioosin sielunelämää en ole oikein koskaan oppinut tuntemaan, vaikka se on syntymästä asti annettu. Joskus ei tarvitse kuin kumartua ottamaan jotain alakaapin perältä, niin jumi uhkailut  alkaa. Sitten taas toinen päivä saat tehdä samoja liikkeitä, eikä tunnu missään. Marjojen poimiminen on sieltä selälle raskaammasta päästä, mutta kirveellä saa puita halkoa ilman kipuja. Sen verran olen oppinut, että kun selkä varoittelee, niin siinä vaiheessa on vaan parasta hölläillä. Sillä totaalinen jumi vie liikuntakyvyn.

Tänään siis aloitin tauon jälkeen liikkumisen pyöräilemällä 21 kilometrin lenkin. Eikä selässä tuntunut pahalta ollenkaan. Toivottavasti tähän viikkoon mahtuu lisää pyörälenkkejä.