Koko alkuvuosi on mennyt hakemuksia ja anomuksia täytellessä.
Jotta omia elämään kuuluvia asioitaan pystyisi hoitamaan
hyvin, täytyisi ilmeisesti olla jokaisen alan asiantuntija; tulisi hallita kunkin
organisaation vaatimukset, lakipykälät, toimintatavat, asioiden hoitojärjestys,
liitteet, lausunnot, valitusajat…
Aina tuntuu löytyvän joku pointti, jota en ole joko osannut
tulkita, tai en ole löytänyt sitä asiaan paneutumisen aikana. Vaikka asiaan on
99% lausunnot, valokuvat ja todistajat,
niin sitä viimeistä prosenttia ei anneta edes korjata, eikä sille anneta
korjausehdotusta. Sanotaan vaan, että homma toimii näin ja piste. Harvemmin
edes ilmoitellaan, missä vaiheessa käsittely on. Koko ajan täytyy pysyä
skarppina, että osaa tiedustella, lisätä materiaalia ja kysellä edistymistä.
Olen alkuvuoden aikana miettinyt monesti, missä on tämän yhteiskunnan
välittäminen ihmisistä, aito tukeminen, auttaminen ja viimeisimpänä
maalaisjärki. Päällimmäisenä tuntuu kaikessa olevan mentaliteetti rahat pois
keinolla millä hyvää, ihmisestä viis. Yhteiskunnassa säästetään tällä hetkellä vääristä
paikoista ja rahaa syydetään turhanpäiväisyyksiin ja väriin kohteisiin.
Eniten päänvaivaa minulle on tämän vuoden alussa
aiheuttaneet mm. yhteydet vakuutusoikeuteen, työvoimatoimistoon, kelaan,
terveyskeskukseen ja verovirastoon. Paikkoja, joista odottaa saavansa yksilönä
apua. Muitakin kohteita ollut listalla; niin Parkkipatea kuin viallisia
tuotteita.
Joitakin asioita olen saanut onnistuneesti läpi, sitten on
niitä jotka vaan pyörii ja niitä, jotka tulevat pienestäkin mahdollisesta
porsaanreiästä takaisin. Onhan minulla näihin asioihin aikaa paneutua ja lähetellä,
mutta olen pohtinut usein, kuinka moni kaltaiseni tahi vieläkin vähäisemmillä
toiminta- ja vaikutusmahdollisuuksilla varustettu pystyy hoitamaan asioitaan
tahi jaksaa taistella oikeuksiensa eteen.
Ajattelen esimerkiksi nuoria
rahattomia opiskelijoita, työttömiä, pitkäaikaistyöttömiä, sairaita ja
vanhuksia. Kuinka paljon yhteiskunta säästää, kun kaikilla ei ole mahdollisuutta
valvoa omia etujaan.
Monilla se tyssää jo tietokoneen ja tulostimen puutteeseen.
Esim. sairaana ja henkisesti väsyneenä byrokratia-rumba on kestämätön. Vanhemmalle
väelle ohjeistusten, määritelmien ja hakuprosessien jatkuva muuttuminen
hankaloittaa asioiden hoitoa. Puhelimitse ei pääse suoraan keskustelemaan, kun
linjat ovat ruuhkaiset ja seisot vuorokauden jonossa. Kunnan virkailija auttoi
minua parissa tapauksessa ja soitteli jonottaen henkilökunnalle tarkoitettuihin
palvelunumeroihin. Viiveellä tuli kaivattu vastaus, joka jälkeenpäin osoittautui
virheelliseksi. Myös työvoimatoimistosta olen kahdelta virkailijalta saanut
täysin poikkeavat vastaukset.
Toimi siinä sitten oikein. Kun saat kysymykseesi esim
sähköpostitse vastauksen, se ei huomioi, että jos tuo kohta C ylittää D:n ja
E:n keskiarvon, olet taas pihalla järjestelmästä.
Elämä on jees, mutta nyt vaan nyppi tämä asioiden
kasautuminen. Olen hoitanut tässä niin
omia, kuin muidenkin asioita, tai ainakin yrittänyt. Jos nyppii vielä
ensviikolla, ja tekstiin on kiinnostusta, laittelen tulemaan lisää tai sitten
en.
Kolme ekaa kuvaa viitattu 1.2.2017 osoitteista:
Auringon paistetta odotellessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti