Kun ``henkilökohtainen
valmentaja`` asuu saman katon alla, voisi olla tyytyväinen. Neuvot, ohjeet ja
kannustukset tulevat tarvittaessa välittömästi. Mutta sitten se toinen puoli,
mun ``valmentaja`` on orjapiiskuri.
Reilut
20-vuotta sitten oma mies valmensi sulkapallossa. Tuolloin omalta mieheltä oli
erittäin vaikeaa ottaa vastaan ohjeistusta. Ensimmäistä salikertaa oli tuskin
mennyt varttia, kun jo maila lennähti ja sinkouduin harmistuneena pukkarin
suojiin. Jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen tuolloin toki päästiin, koska
pelaamiseni jatkui.
Tällä
hetkellä poikani asustaa kotona, ja opastaa minua; peruskuntoilijaa. Hänellä on
tietoa liikunnasta ja varsinkin pyöräilystä. Väliin vaan tuntuu olevan vaikeaa
ymmärtää ikäni. Yrityksen puutteesta minua ei voitane syyttää. Harjoitusmäärät
ovat lisääntyneet ja tuloksiakin jo hieman näkyy.
Tämän päivän
5,4 km lenkillä poljin oman ennätykseni.
Kuvassa
verrataan sijoitustani Stravassa kaikkiin, mutta jos katsotaan tänä vuonna
polkeneet 1872 naista, niin siinä sijoitukseni on 1063. Ja kun tuota tulosta
haluaa vielä siloitella, niin ottamalla huomioon vain oman ikäryhmäni naiset,
niin pyöräilijöitä Stravassa tällä matkalla on ollut 90 ja sijoitukseni on nyt
46.
En siis ihan
häntäpäässä. Pystynkö tästä paljoa enää sijoitusta parantamaan, jää nähtäväksi,
mutta oma aika on ainakin kannustin yrittämään vielä enemmän. Harjoitteluun
pitäisi ottaa myös rauhallisempia ja pidempiä matkoja mukaan. Mutta sellainen
kuulostaa aika tympeältä sisätiloissa.
Huomiseen kuuluu toivottavasti ulkoilua auringon paisteessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti