Viime viikonlopun puolukkasaalis. Kaksi ämpärillistä on nyt
poimittuna. Saa nähdä, maltanko pysyä ensi viikonlopulla poissa poimimasta, sillä metsä on vielä täynnään marjaa. Ja niin,
muutama hirvikärpänen tuli tavattua metsäretkellä, yksi yritti vielä autossa matkata kotiin.
Nyt on taas ensi talvena syödä herkkuani puolukkarahkaa, toisena hyvänä tulee mustikkarahka. Mustikat pakastin ehjinä ja ilman sokeria. Puolukkaan laitoin litraan yhden desin sokeria.
Pakastin puolukkasurvoksen vajaisiin astioihin annoskokoina, sitten loppui pakastustila. Irrotin ne pikaisella kuumalla vedellä purkeistaan ja pussitin kauniin muotoiset puolukkajääpalat pusseihin. No, tila on nyt auttamattomasti loppu.
Myös ensimmäiset oman maan kokeilupotut on nostettu. Omista potuista saamme nauttia nyt muutaman viikon ajan. Tahtoo lisää perunamaata.
Aika ei tahdo riittää... Mielenkiinto on nyt Kimolan asutushistorian edistämisessä ja ensi kuussa yritetään jälleen kerran apurahaa kulttuurirahastolta.
Liikkuminenkin on jäänyt. Täytyy tsempata.
Iloa syksyynne !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti