Rakas harrastukseni

Nyt kun illat taas pimenee, on sillä omanlaisensa vaikutukset minuun. Kun sivuun jää niin puutarhanhoito, ulkopyöräily kuin mökkeilykausikin. Hetken tyhjyyden jälkeen alkaa taas muutos elämänrytmissä ja harrastuksissa, aivan kuin uusi aika. Se hiipii kuin salaa, laittaa tarkistelemaan netistä, onko mitään uutta tallennettuna esimerkiksi hiskiin tahi digitaaliarkistoon. Se pistää plaraamaan keväällä sivuun laitettuja papereita. Se polttelee ja kutsuu. Koetan jarrutella, koska tiedän, että se on sitten menoa, kun sille tielle taas lähden.

Se otti otteen aika tarkalleen marraskuun alussa. Sukututkimus, ja tarkemmin Kimolan kylän asutushistoria. Olen rullannut innolla löytämiäni vuoden 1846-1879 vihkitietoja ja lisäillyt niitä tutkimukseeni. Kopioidut rippikirjat odottavat pöydän reunalla, että pääsen niihin käsiksi. Julkaisin jo omille kotisivuilleni uuden jakson; 1827-1848 Kimolan kylän asutushistoriaa. Toivottavasti siitä on joillekin hyötyä. Minulle näiden kokoaminen ja julkaiseminen tuottaa ainakin iloa. kimolan-kylan-asutushistoria.webnode.fi/

Harmaita hiuksiakin toki syntyy, johtuen kielitaidon puutteestani. Mutta pitkälle olen mielestäni päässyt sanakirjojen ja vanhojen käsiala oppaiden avulla. 

Harrastuksensa kullakin. 

Tää lähti siis jo lapasesta, mun rakas harrastus.

Järripeippo ja linturuokinta

Linnuille piti hankkia jo lisää sapuskaa. Alkuun auringonkukan siemeniä meni litra päivässä, nyt litra riittää pariksi päiväksi. Myös pähkinöitä olen satunnaisesti alkanut tarjoilemaan.

Järripeippo

Lintulaudalla vierailee parhaimmillaan 30-40 yksilöä kerralla. Eniten talitiaisia ja pikkuvarpusia. On käynyt sinitiaisia, varpusia, peippoja ja viherpeippoja. Muutaman kerran käynyt punatulkkuja sekä punarinta. Pihalla kävi myös kääntymässä mustarastas. Alkusyksystä haki tikka siemeniä useammankin kerran päivässä, nyt ei ole laudalla näkynyt, etupihan männyissä kylläkin. Pihan vakkarivieras on tietty myös orava, joka vielä kiltisti tyytyy maahan pudonneisiin siemeniin. Yllätysvieras poikkesi 25.10 pariin otteeseen pihalla, eli järripeippo.

Mies vaan siunaa, et onko meidän ruokittava koko tienoon linnut. Juu, on. Vielä pitää saaman sellainen jättisäkki auringonkukan siemeniä, sillä vanhasta säkistä alkaa olla enää pariin täyttöön siemeniä.

1850-luvun torpparin perukirja

Sain juuri litteroitua yhden Kimolan kylän torpparin perukirjan. 1850-luvulla ei paljoa tarvittu KonMari menetelmiä. Omaisuus oli varsin vaatimatonta. Kotisivujeni avaussivulta pääset kurkkaamaan Henrik Johansson Skinnarin (17.5.1814-18.7.1858) perukirjaa.
Kotisivuni: Kimolan kylän asutushistoria

Luin ensimmäisen kerran sähkökirjaa. Kirjana tuo KonMari. Ei uppoa systeemi minuun. Paljon on kaapeissa ``turhaa`` tavaraa, mutta kokemus on osoittanut, että minkä tänään hävitän, niin huomenna sitä tarvitsen. Siivoan sitten pakon sanelemana, jos joskus joudun esim. muuttamaan.

Kirja sisälsi ihan hyviäkin huomioita, mutta se, ettei kierrätystä juurikaan suosittu, teki pahaa lukea. Se, mikä on toisen roska, saattaa olla toiselle aarre. Toki tulisin paljon vähemmälläkin tavaralla toimeen.