Juoksuharjoittelu alkumetreillä

Aloittelin juoksuharjoittelua syyskuussa 2013 salilla pari kertaa viikossa. Juoksin aluksi 8 minuuttia/kerta. Juoksuvauhtina 7km/h. Lisäilin pikkuhiljaa oman tuntemuksen mukaan tuota kestoa. Lokakuussa jaksoin juosta 20 minuuttia putkeen ja tällä jatkoin vuoden loppuun. Vuoden lopulla vauhti oli noussut 8km/h. Kun salilla käynnit loppuivat, loppui juokseminenkin. Uudelleen tammikuussa 2016 juoksumatto käytössä ja aloitin suoraan 30 minuutin juoksulla ja vauhti 7km/h. Harjoittelu jäi taaskin lyhyeksi, kun muun syyn vuoksi selkä kipeytyi maaliskuun alussa.

Pitkään oli ajatus, että aloittelen vasta syksyllä juoksemisen uudelleen. Tänään sitten tuli fiilari, että kyllä minä sen puolituntia juoksen kevyesti. Puoli tuntia sujui hyvin vauhtiin 6,8 km/h. Sen verran hyvin tuo sujui, että ajatus on nyt ennen lomia tuota tämän päiväistä vielä parannella. Samoin harjoitella sitä säännöllisesti.

Toisillehan tämä vauhti on kevyttä hölkkää ja matka vain alkupala. Mutta jostainhan se on tämäkin aloiteltava.  

Henkinen väkivalta

Henkinen väkivalta työpaikoilla fb-sivustolla oli ilmo, jossa haetaan haastateltavia radioon. Ilmossa mainitaan, että työterveyslaitoksen mukaan vuosittain 100 000 ihmistä kokee työpaikkakiusaamista. Itse koin työssäni loppuunpalamisen 2010. Tiedän henkilökohtaisesti, millaista on työskennellä narsistisen työnantajan alaisuudessa. Vaikka aikaa on kulunut tuosta jo vuosia, on sillä yhä vaikutuksia omaan elämääni. Arvostan suuresti heitä, jotka ovat tähän asti uskaltautuneet henkilökohtaisesti kertomaan julkisesti omista kokemuksistaan. Valitettavan vähän aiheesta puhutaan ja valitettavan vähän uhria autetaan ja puututaan asiaan.

Onko uhriksi joutuminen oma vika? Siltä tuntuu. Apua tulee usein haettua vasta, kun ollaan aika akuutissa tilanteessa. Avun hakeminen väsyneenä on erittäin raskasta. Apua ihmiset ovat hakeneet mm. avista ja työterveydestä. Mitä olen keskusteluja seurannut, niin avun saanti on lähes olematonta.

Omalla kohdallani apua tarjosi liiton lakimies. Siellä asia nähtiin selvänä tapauksena. Paperini taitavat vieläkin olla maailmalla, en vaan tiedä minkä pöydän nurkalla.

Jo pelkästään valituslautakunta löytää aina jonkun porsaanreiän, ettei valitus ole täydellinen. Ei riitä lausunnot ja todistamiset. Ei riitä, että asiaa on yritetty hoitaa työpaikalla. Omalla kohdallani olisi pitänyt olla läjä lääkärintodistuksia sairastumisestani. Mutta suomalainen työntekijähän menee töihin vaikka pää kainalossa. Ja missään tapauksessa ei saa irtisanoa itseään työpaikkakiusaamisen vuoksi, ellei sitten halua kolmen kuukauden karenssia. Ja loppuun palaminenhan ei ole luvallinen sairaus. Se pitäisi pyytää lääkärin muotoilemaan toisin. 

Nyt pohtii hän, ottaisiko yhteyttä tuohon radio-ohjelman tekijään...

Haastetta kerrakseen

Alkuvuodesta on tullut liikuttua pikkuista vajaa 100 tuntia. Joten tammikuussa tekemäni Motivaden haaste alkaa olla pulkassa. Koska en halua vielä lopettaa kirjaamisia Motivadeen, otin vastaan 200 tuntia vuodessa haasteen. Alkuvuoden kirjaamiset eivät siihen siirry, joten aikaa on 8 ja ½ kuukautta.

Kokemuksesta tiedän, että kesäisin liikun tosi vähän. Se on nyt sitten kirjattava kesällä liikkumiset tarkkaan ylös tai sitten syksystäni tulee haasteen myötä varsin vaativa. jos haasteen selvitän, niin vuosiliikkumiseksi kertyisi tuo 300 tuntia.

Mukkulan kartano

Pyörällä Hollolan Kutajärven lintutornille

Jo kolmas maanantai peräkkäin, kun poljin Kutajärven lintutornille. Matkaa kertyy kuvauskeikalla 28 kilometriä. Googlettelin tänään kyllä jo oikopolkuja, joita voisin käyttää silloin, kun ei huvita polkea näin pitkälti.

Matkalla näin kaksi kurkea sekä yhden töyhtöhyypän. Lintutornilta mm. nokikanoja, kaksi laulujoutsenta, telkkiä, silkkiuikkuja ja ruskosuohaukan. Polun varrella kuvasin peipon ja vihervarpusen. Sunnuntaina Kutajärvellä oli nähty uivelo, vaan eipä ollut tuo nyt paikalla.

Saattaisin jo jaksaa polkea putkeen tuon 28 kilometriä, mutta aina kun ajattelen lähteväni pidemmälle polkuretkelle, niin aina vetää tuo lintutorni puoleensa.