Mökkipihan jäniksenpoikaset

Meidän pihapiirissä asuu nyt ainakin kaksi jäniksenpoikasta. Välillä pelästymme toisiamme ja välillä kuljetaan vierivieressä. 

Pupuista on tullut hyvin rohkeita muutaman päivän aikana. Toinen loikki hetken edelläni kun menin pihanperälle. Se antoi minun ohittaa ja sitten kun istuin vessassa ovi auki, tuli se metrin päähän istumaan ja tapittamaan minua. 

Tänään juttelin pupulle sen liikkuessa kukkapenkissäni. Hetken päästä se tuli jalan mitan päähän minusta ihmettelemään. Suloinen pallero, mutta eihän tuohon saa koskea. 

Molemmat poikaset ovat erittäin hyvässä kunnossa, joten oletan emon huolehtivan niistä. Ja ne löytävät luonnostakin jo itselleen ruokaa. Pihan apila ainakin tuntuu kelpaavan hyvin. Siinä se söi rauhassa seisoessani vieressä. Aivan ihana päästä näitä seuraamaan. 

Toisen poikasista löytyy useammin talon kivijalan vierestä lehtikasaan piiloutuneena ja toinen oleskelee enemmän puuvajan puisen kulkurampin alla. Kertaakaan en ole nähnyt näitä yhdessä kulkemassa. Mutta kaksi näitä täällä ainakin on.

Jäniksen poikanen

Olemme viikon katselleet mökkipihaamme lisääntyviä vessapaikkoja. Päivittäin löytyy uusi alue, jossa on muutama pieni papana. Nämä alueet ovat olleet aina noin metrin päässä edellisestä. Myös ruopasu-jälkiä on ollut näkyvissä. 

Tänään pyörääni hakiessa mökin seinustalta pelästyin aika lailla, kun etupyörän kohdalta lähti jäniksen poikanen. Taisi sekin pelästyä. Oletan, että tuo pupu asuu meidän mökkimme alla, ainakin lattian alta kuuluu satunnaisesti ääniä. Siellä se poikanen nytkin nököttää sokkelin edessä.

Kirjosiepot jättivät pesäpöntöt

Valokuvaaminen on jäänyt viime aikoina lähes kokonaan. Tähän vaikutti niin kameran hajoaminen kuin koneen huollossa käynti Ruotsissa. On myös ollut paljon montaa muutakin tekemistä.

Mökillä tuli kuitenkin seurailtua kameran kanssa viimeisten kirjosieppojen poikasten lähtöä. Mökkipihallamme on seitsemän linnunpönttöä ja kaikissa niissä oli kirjosiepon pesät. Yhteen yritti tiainen pesäntekoa, mutta mielestäni sieppo sen sieltä pois hääti heti alkuun.

Viimeiset kaksi pesää tyhjeni heinäkuun ensimmäisinä päivinä. Sain kuvattua yhden poikasen, jonka huomasin ääntelevän portaikkomme edustalla. 

Seuraavana päivänä seurailin hyvinkin tiiviisti viimeisen pesän tapahtumia. Koska poikaset kurkkivat aukolla ahkerasti, oli odotettavaa, että lähtö on pian käsillä. Mennessäni lintujen mielestä liian lähelle kuvaamaan, kuului varoitusäänet ja ruokinta keskeytyi. Päädyin sitten kuvaamaan loppuajan kauempaa. 

Lintupäivystämiseni jäi saunomisen ajaksi ja linnut huomasivat, että nyt on rauhallista ja turvallista jättää pesä. Joten pöntöstä poistuminen jäi näkemättä.