Meidän
pihapiirissä asuu nyt ainakin kaksi jäniksenpoikasta. Välillä pelästymme toisiamme
ja välillä kuljetaan vierivieressä.
Pupuista on tullut hyvin rohkeita muutaman
päivän aikana. Toinen loikki hetken edelläni kun menin pihanperälle. Se antoi
minun ohittaa ja sitten kun istuin vessassa ovi auki, tuli se metrin päähän
istumaan ja tapittamaan minua.
Tänään juttelin pupulle sen liikkuessa
kukkapenkissäni. Hetken päästä se tuli jalan mitan päähän minusta ihmettelemään. Suloinen pallero, mutta eihän tuohon saa koskea.
Molemmat
poikaset ovat erittäin hyvässä kunnossa, joten oletan emon huolehtivan niistä.
Ja ne löytävät luonnostakin jo itselleen ruokaa. Pihan apila ainakin tuntuu
kelpaavan hyvin. Siinä se söi rauhassa seisoessani vieressä. Aivan ihana päästä
näitä seuraamaan.
Toisen poikasista
löytyy useammin talon kivijalan vierestä lehtikasaan piiloutuneena ja toinen
oleskelee enemmän puuvajan puisen kulkurampin alla. Kertaakaan en ole nähnyt
näitä yhdessä kulkemassa. Mutta kaksi näitä täällä ainakin on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti