Pyöräilyyn koukuttuminen

Parikymppisenä olen pisimpänä reissuna polkenut 85 kilometriä. Sittemmin joidenkin vuosien aikana tehnyt polkupyörällä muutaman kilometrin työmatkoja. Pyöräni on ollut telakalla  aina vuodesta 2002 saakka. 
 

Pyöräilyn aloitin uudelleen ikivanhalla kuntopyörällä lokakuussa 2014 ja marraskuussa 2015 sain talven ajaksi käyttööni pojan kilpapyörän, jota käytin sisäpyöräilyssä.

Etupäässä olen polkenut kerran viikossa vain puolen tunnin pätkiä. Poika kuitenkin tarvitsi näin kevätkelien alettua pyöränsä takaisin. Olin asettanut itselleni alkuvuodesta tavoitteeksi polkea ennen kesää 20 km. Tuli sitten kiire toteuttaa tuo. Maaliskuun 15 päivä poljin ``jäähyväisajona`` tuon 20 kilometriä aikaan 0:54:28.

Pyörä lähti, mutta pyöräilyyn jäi kipinä ja halusin käyttöön mieheni pyörän. Pienen huollon jälkeen se oli jo koeajossani 28.3. Tuolloin viiletin ulkona ensimmäisen matkan 12 kilometriä. Ensimmäiset polkasut pyörällä oli aika uskomattoman tuntuiset, aivan kuin en olisi koskaan pyörällä ajanut, mutta tosi nopeasti se meno alkoi sujumaan. Mitä nyt sitten pihaan tullessa olin kaaduta, kun en jalkaani nostanut pysähtyessä riittävästi ylös.

Pyörä poltteli pihassa sen verran, että jo seuraavana päivänä lähdin polkemaan Kutajärven lintutornille. Matkaa kertyi yhteensä 30 km. Enpä olisi enempää halunnutkaan polkea, vähempikin olisi riittänyt. Pidin tuossa matkan puolessa välissä taukoa tornilla. 

Odotan mielenkiinnolla, että miten tämä minun pyöräilykausi kehittyy. Piteneekö matkat vai kypsynkö jalkakäytävillä sixsaxia vetäviin ja rinnakkain kulkeviin ihmisiin, liikennevaloihin tai tuulen vastukseen. Ja mun kauhuja ovat koirat flexeissä sekä alikulkutunnelit. Oman totuttelun ottaa myös menoa röykyttävät tienpinnat.

Poika ehdotti seuraavaksi ajokohteeksi Immilän myllykahvilaa, eestaas matkaa kertyisi 60km. Tähän tavoitteeseen tuntuu olevan vielä päätä huimaava matka. Täytyy alkuun vielä katsella lyhyempiä lenkkejä. 

Nyt kun ikää on jo 50+, niin pyöräily tuntuu minulle likuntalajina rakkaimmalta, varsinkin tuo sisäpyöräily. Pyöräily ei rasita skoljoosi-selkääni eikä polvetkaan joudu hirmuiseen rasitukseen. Lämmintä aurinkokeliä taas odotellessa ja suunta on Kutajärvelle.

Hollolan Kutajärven lintutorni

Kävimme maanantaina tutustumassa Hollolan Kutajärven lintutorniin. Lahdesta sinne on matkaa noin 15 kilometriä. Kutajärvellä sijaitsee niin lintutorni kuin pienempi tähystyslava. Lahdesta päin ajettaessa Rantatietä pääsee risteykseen, jossa lukee Kutajärven lintutorni. Risteys on juuri ennen Pyhäniemen vanhainkotia. Tässä risteyksessä on paikka noin kolmelle-neljälle autolle. Tästä kävelymatkaa tornille noin 1,4 km. Lyhyemmällä kävelymatkalla selviää, jos ajaa Rantatieltä tämän opastepaikan ohi. Kääntyy vasemmalle Pyhäniemen kartanon kohdalta Kalaojantielle ja sieltä vasemmalle Pätiäläntielle. 

Matkan varrella lintutornille on lukuisia infotauluja ja loppupolulle on rakennettu juuri viime syksynä upeat pitkospuut. Jo pelkästään tuo matka tornille oli upea.

Lisätietoja löydät osoitteesta:

http://www.lahdenseudunluonto.fi/luontokohteet/hollola/kutajarvi

Kutajärvellä oli vielä varsin rauhallista linnullisesti, mutta ihastuin paikkaan ikihyviksi. Odotan innolla sinne uudelleen menoa. Parin viikon päästä siellä saattaa olla jo aikamoinen kuhina. Sinne olisi minun mahdollista kulkea myös polkupyörällä, matkaa kotoa kertyy noin 13 kilometriä.

Lahdenpohjan lintutorni

Ajoimme tänään katsomaan, millainen on Hollolan Lahdenpohjan lintutorni. Paikan osoite on Manskiventie 1023. Auto tuli jättää Vatajantien alkuun tehdylle levikkeelle ja lintutornille tuli kulkea pellon reunaa pitkin. Täällä voisi vierailla vielä keväämmällä.

Matkalla lintutornille kuvasin tosi kaukaa joutsenia. Kolmas ei mahtunut kuvaan.

Lintutornin edustalla näimme hevosia rattaineen järvenjäällä harjoittelemassa. 

 

Kuva lintutornista sivustolta: http://www.lahdenseudunluonto.fi/luontokohteet/hollola/lahdenpohja

Myös muutaman kuvan sain napattua yli lentäneistä joutsenista.