Lukkopolkimilla eka ajo

Selailin tänään viime vuoden Royal-pyöräilyn tuloksia. Puhuin sitten ääneen, että kun vuoden vielä harjoittelen, niin vauhtini saattaa parantua ja kehtaan ilmoittautua kisaan mukaan. Ei minulla kisaan mikään hinku ole mukaan, mutta tulihan sanottua. Kilpailun tiesin, sillä poika on siinä ajanut ja menossa nytkin mukaan.

Tähän sitten niin mies kuin poika keskusteluun, että olisihan sitä vauhtia jo nytkin enemmän, jos ajaisin lukkopolkimilla. Olin jo lähdössä hybridillä ``sunnuntai-ajelulle``, kun poika haki esiin maantiepyörän. Ajattelin, että taitaa olla edessä kimppalenkki. Mutta poika rullasikin hybridi-Millin pois eteisestä ja käänsi maantiepyörän ylösalaisin olskin lattialle. Auts. Siinä kohtaa alkoi sydän hakkaamaan. Tutut ja turvalliset polkimet irtosi ja lukkopolkimet tulivat tilalle. Armoa anelin ja moitin miehiä, että nytkös te haluutte nähdä mun kaatuilevan.

Mikään selitys, valitus ja manaaminen ei auttanut. No, ehkä mä kaipasin tätä rohkaisua. Poika sääti pihalla polkimet niin, että kengät aukeavat helposti. Seurasi koeajoa lähimmällä tiealueella ja neuvoja sateli. Klosseilla olen kaksi talvea ajanut sisällä, mutta onhan se ihan toista polkea niillä ulkona.

Ajoin 15 kilometrin lenkin, ilman vaativia ylämäkiä. Liittymät otin varmanpäälle ja valmistauduin ajoissa kengän irrotukseen ennen liikennevaloja. Pientä tuskanhikeä oli pari kertaa, kun pyörätiellä tuli vastaan puhdistustraktori. 

Ensimmäinen lenkki klosseilla ohi onnellisesti, kyllä nyt helpotti. Huomenna oli tarkoitus pitää huilipäivä, mutta mä luulen, että huomenna kokeillaan jotain pätkää ihan ajan kanssa.

Maantiepyöräilyyn hurahtanut

Tämän toukokuun pyöräilyt taitaa olla paketissa. Ihan 1000 kilometriä ei ole tänä vuonna vielä täynnä, vaan 983km, joten pian tuo raja ylittyy. Tälle kuulle kilometrejä on kertynyt ennätykselliset 354km. Olen pyöräilyä harrastanut pari vuotta ja vasta viimeisen vuoden tavoitteellisesti. Keskinopeudet ovat kasvaneet ja samoin matkojen pituudet. Viime kesänä keskinopeudet jäivät alle 20km/h ja pidin tuota ylitystä tämän kesän tavoitteena. Nyt on kuitenkin jo tämän kuun aikana niin 20 kuin 30 kilometrin lenkeillä ollut vauhti useamman kerran tuon yli, parhaimmillaan 23.5km/h. Joten nyt ei kai auta kuin asettaa seuraava tavoite 25 km/h tasolle.

Tänään poikani lähti mukaani 21.5 kilometrin lenkille. Hänen mukaan tulonsa ärsyttää ja ketuttaa ihan sikana ja toisaalta, olen aina niin onnellinen, kun hän on mukana. Poika ei mitenkään käristä mua matkalla, mutta mulle riittää pelkkä hänen mukana olo. Pakko on yrittää ja sotkea parastaan.  Poika on hyvä valmentaja ja kannustaja äipälle. Matka taittui pojan maantiepyörällä ja edelleen ilman klosseja. Ne kyllä vielä tulee peliin jossain vaiheessa mukaan, nyt vaan vielä pelottaa. Pyörän opettelussa ja hallinnassa on hiomista muutenkin.

Olen kirjautuneena Stravassa. Tänään ansaitsin siellä ensimmäiset kruununi, elikkäs kahdella matkaosuudella naisissa paras. No, ei meitä siellä montaa naista ole. Mutta näistä kruunuista sain kyllä taas virtaa itselleni ihan älyttömästi.

Halkomakoneen valinta

Meidän perheessä tehdään polttopuut niin mökille kuin kaupunkiin itse. Työnjako on se, että mies kaataa ja pätkii puut pölleiksi. Loppu on sitten minun osuutta. Pöllien kanto metsästä, halkominen, kärräys ja latominen vajaan. Ensimmäiset vuodet klapit tuli tehtyä kirveellä, mutta nyt on ollut käytössä halkomakone.

Vanhus vielä jaksaa

Vanha kone kun alkaa olemaan jo ruosteessa, ostimme uuden, Timco HLS8T. Aina ei kaupat kuitenkaan toteudu niin kuin haluaisi. Netistä löytyy koneesta paljon hyvää palautetta, mutta meille sattui sunnuntai-kappale. Hydrauliikkanestesäiliön korkki oli väännetty väkisin kiinni. Kun kone oli vain pienen hetken kyljellään, saatiin öljyt auton takakonttiin. Korkki ei edes auennut ilman papukaijoja. Laitoimme toki uudet öljyt tilalle.

Ja nyt, ei kovin ammattimaisesti selostettu, mutta työntötukki kulki nykien runkoa pitkin. Rungossa oli jo paketista ottaessa maalit irti. Mitkään säädöt ja löysäämiset eivät auttaneet tilannetta. Lisäksi säädin, jolla voi lyhentää tuon tukin palautumismatkaa, piti aikamoista helinää.

Kuva Kärkkäisen sivulta

Olimme siis tyytymättömiä tuotteeseen ja palautimme sen. Tänään lähtee sitten uusi kierros liikkeisiin, jotta saisimme halkomakoneen hankituksi. Viime viikonlopulla vanha kuitenkin palveli minua vielä klapien teossa. Sille vaan on jo puhuttuna uusi koti.

Nämä odottaa näin alkuun. Lisääkin on jo kaadettu.

Kilometrikisa

Kilometrikisa on taas polkaistu käyntiin. Kilometrejä kirjataan aikavälillä 1.5-22.9.2017. Toukokuun alun kilometrit pystyy kirjaamaan jälkikäteenkin.

 https://www.kilometrikisa.fi/

Koska en löytänyt Hollolan kunnan osallistumista, niin perustin poikani kanssa oman ryhmän Hollolan hurjat. Ryhmäämme ovat tervetulleita Hollolan kunnalle pisteitä keräävät pyöräilijät.

Kuntasarjassa on tällä hetkellä mukana 250 kuntaa. Hollolasta osallistujia on 44 polkijaa, ja sijoituksemme on tällä hetkellä 91 sija. Tule mukaan kartuttamaan saldoa.

Osallistumiskoodi: Hollolan hurjat

Ensimmäinen maantiepyöräily liikenteessä

Polkimien valinta tulikin sitten pian mietittäväksi, kun mieheni oli ystävällisesti irrottanut omasta vanhasta pyörästään tavalliset polkimet ja toi ne kotiin samaan aikaan lukkopolkimien kanssa. Tressasinko sitten noiden polkimien valinnan vuoksi, vai miksi lie vatsa mennyt sekaisin. Rauhoittaakseni itseni, menin ja kiinnitin maantiepyörään samantien nuo tavalliset polkimet. Olihan tuo tekoni, kuten miehenikin sanoo, pyörän häpäisemistä. Poika ei noilla taitaisi tohtia julkisesti maantielle. 

Tällä mentiin

Minulla on nyt kuitenkin rauhallisempi mieli lähteä pyörällä ensimmäistä kertaa ulos polkemaan ja kokeilemaan tuntumaa. Olen ajatellut, että jos pyöräily sujuu, niin voin jo muutaman lenkin jälkeen vaihtaa nuo lukkopolkimet tilalle. Ehkä…

Ja malttamaton kun olen, niin ajamaanhan oli heti päästävä. Poika ystävällisesti lähti mukaani lenkille. Vaikka pyörä on tuttu sisäpyöräilystä, niin oma on totuttelu ulkona ajamiseen. Ensimmäisellä suoralla kuitenkin jo hehkutin, että tämähän kulkee kuin juna. Pyörän keveyden vuoksi ajaessa oli havaittavissa huojuntaa ja epävakaata menoa, taakse vilkuillessani pyörä lähti helpolla vaeltamaan. Koska jarrukahvat ovat varsin kaukana ajo-otteestani, kurveja tuli kuntakeskuksen alueella otettua hiekka-alueiden kautta. Klosseilla olisin varmasti jo ensimmäisessä kurvissa ottanut tuntumaa asfalttiin.

Taustalla Milli

Kun pääsimme ajamaan tasaista Rantatietä, vauhdit nousivat ja ajaminen oli pelkkää nauttimista. Vastatuulessa meno myös helpottui, kun sain ajaa pojan peesissä. Ketjut pääsivät kerran tippumaan vaihtaessani eturatasta, vaikka mitään ristiinasettelua ketjuilla ei ollutkaan, mutta tulipa siinä opeteltua ketjujen nosto paikoilleen.   

Minulle ei tahdo riittää pelkkä ajamisen ilo, vaan aina on lenkeillä ajatuksena, että jos saisi ajoaikaa parannettua. Toiveena toki myös ajomatkan pidentyminen, johon jo tänä keväänä on tehtynä matkaennätys; 43 kilometriä. Ajoajatkin ovat tällä 28 kilometrin Kirkonlenkillä parantuneet. Suurelta osin varmaan siksi, että ajopyörät ovat kohdallani parantuneet. 

Aloittaessani ulkona pyöräilyn keväällä 2016, pyöränä oli mieheni 4-vaihteinen DBS. Tuolloin keskinopeus 15,7 km/h. Tämän kevään uudella hybridipyörä Crescent Millillä keskinopeus 18,9 km/h ja nyt maantiepyörällä ilman klosseja keskinopeus 21,23 km/h. 

Ja tästähän vielä parannetaan aikoja ja mielessä on kesän pyörälenkki kotoa maalle noin 60km.