Klosseilla lisää vauhtia

Vertailuna 60 kilometrin lenkkini Hollolasta Kimolaan. Poljin tuon matkan ensimmäisen kerran kolmas kesäkuuta hybridilläni, tuolloin keskinopeus oli 18,9 km/h. Viime perjantaina 16. kesäkuuta kulkupelinä oli poikani maantiepyörä ja klossit jaloissa. Keskinopeudeksi sain 23,1 km/h. Kunhan opin matkalla jakamaan voimani, uskon, että tuo keskinopeus voi vielä tänä kesänä parantua. Matka taittui kohtuullisen helposti, mutta ylämäkiin minulla on vaan vielä harjoittelemista.

Poikani pyöräili kanssani matkan alkupuolikkaan. Yksin ajaessa pistelen välipalaa menemään tienvarressa, mutta nyt poikkesimme Vierumäen Kelokodalla kahvilla. Miellyttävä paikka pitää taukoa ja oikoa selkää. Sopivasti tuon matkan puolessa välissä.

Ajamani maantiepyörä on ollut pojalla jo vuosia käytössä, eikä sen vaihteisto toimi enää täydellisesti. Vaatii omanlaistaan taktiikkaa vaihtaessa, ja minulta se ei vielä suju. Pyhäntaan mäkeen en vaihtanut ajoissa eturatasta, vaan aloin säätämään sitä mäessä, joten sain ketjut tippumaan. Poika huutaa takana, että IRTI… IRTI, enkä mä vaan tajuu. Se oli ihan siinä ja siinä… Entäs sitten lähtö nollavauhdista ylämäkeen. Toinen klossi kiinni ja toisella vaan valeesti. Tarkistus ettei takaa tuu autoja ja parin polkasun jälkeen pääsin taas kiinnittämään toisenkin kengän ja pääsin vauhtiin. Mä selvisin. Kodalta lähtiessä unohdin pyörässä olevan tangon, mutta onneksi jalka vielä nousee sen verran, että sain heilautettua yli, huh. 

Oon kyllä aika pahasti napessa tähän pyöräilyyn. Kilometrimäärätkin ovat kaiken aikaa kasvaneet.

2014 168 kilometriä

2015 306 kilometriä

2016 820 kilometriä

2017 1376 kilometriä, ja vielä on kuukausia aikaa…

Pyörä on ehdottomasti saatava loma-ajaksi maalle mukaan.

Päijät-Hämeen Maastopyöräcup 2017

Kuuden osakilpailu sarjan ensimmäinen osuus ajettiin tänään 7.6.2017 Lahden Vanhalla raviradalla. Tarjolla oli naisten yleinen, miesten yleinen, harraste sekä juniorisarjat. 

Antti Valvetta olin tuolla tapahtumassa mukana kannustamassa.

Pidempi pyörälenkki

Menin vuoden alussa lupailemaan, että tulen kesällä polkemaan mökille. Tarkoitus oli lähteä perjantaina normisti mökille autolla, mutta mielenhäiriössä en lähtenytkään miehen mukaan, vaan jäin vielä yöksi kotiin ja sanoin polkevani maalle lauantaina. Aamulla tuuli aikalailla, mutta matkaan oli lähdettävä.

Matkaa kertyi 58,7 kilometriä. Kympin verran olisi saanut matkaa vielä lisää, mutta mies oli autolla vastassa, etten tarvinnut ajella loppupätkän hiekkateitä. Hybridillä ajaen keskivauhti 18,9 kilometriä / tunti.

Tie E75 Lahdesta Vierumäelle olisi voinut olla paremmassakin kunnossa. Sen verran terävää kiveä oli tiellä, että mietin, jos maantiepyörällä ajelee pientareella, niin saapi varmasti pyöränkumit puhki. Liikenteen seassa ajelu oli alkumatkasta osin epämukavaa ja muutamien autojen ohitukset mielestäni turhankin liki. Loppumatka Vierumäeltä Vuolenkosken kautta Kimolaan olikin sitten tosi miellyttävää. Aika tasaista maastoa ja vähemmän liikennettä.

Pyöräillessä sain nauttia maisemista ja tuoksuista. Seurailin hetken joutsen perhettä ja läheltä pääsin näkemään maanpinnalla haukan. Reissusta jäi kokonaisuutena hyvä fiilis.

Eväinä oli juomaksi energiajuomaa, geeli ja yksi energiapatukka. Huilitaukoja pidin neljä, yhteensä 23 minuuttia. Varpaani tuntuivat puolen välin jälkeen varsin kohmeisilta, joten samalla eväistä nauttien yritin tepastella varpaita lämpimiksi.

Pyöräilyä olen harrastanut aiemmin tosi vähän. Parikymppisenä kuljin muutaman vuoden pyörällä 10 kilsan työmatkat. Tuolloin pisin lenkkini oli noin 70 kilometrin ajo ja pari 40 kilometrin matkaa. Pyöräily on tullut siis vasta pari vuotta sitten harrastus mielessä kuvioihin. Ja koko ajan on halu kehittyä. 

Tänään taas hybridillä liikenteessä ja sain ennätyksen 28,3:n kilometrin kirkonlenkillä, keskivauhti 21.1 kilometriä / tunti. Maantiepyörällä tuo mennyt jo himpun kovempaa. 

Seuraavaa pidempää lenkkiä odotellessa.