Pyöräilyyn koukuttuminen

Parikymppisenä olen pisimpänä reissuna polkenut 85 kilometriä. Sittemmin joidenkin vuosien aikana tehnyt polkupyörällä muutaman kilometrin työmatkoja. Pyöräni on ollut telakalla  aina vuodesta 2002 saakka. 
 

Pyöräilyn aloitin uudelleen ikivanhalla kuntopyörällä lokakuussa 2014 ja marraskuussa 2015 sain talven ajaksi käyttööni pojan kilpapyörän, jota käytin sisäpyöräilyssä.

Etupäässä olen polkenut kerran viikossa vain puolen tunnin pätkiä. Poika kuitenkin tarvitsi näin kevätkelien alettua pyöränsä takaisin. Olin asettanut itselleni alkuvuodesta tavoitteeksi polkea ennen kesää 20 km. Tuli sitten kiire toteuttaa tuo. Maaliskuun 15 päivä poljin ``jäähyväisajona`` tuon 20 kilometriä aikaan 0:54:28.

Pyörä lähti, mutta pyöräilyyn jäi kipinä ja halusin käyttöön mieheni pyörän. Pienen huollon jälkeen se oli jo koeajossani 28.3. Tuolloin viiletin ulkona ensimmäisen matkan 12 kilometriä. Ensimmäiset polkasut pyörällä oli aika uskomattoman tuntuiset, aivan kuin en olisi koskaan pyörällä ajanut, mutta tosi nopeasti se meno alkoi sujumaan. Mitä nyt sitten pihaan tullessa olin kaaduta, kun en jalkaani nostanut pysähtyessä riittävästi ylös.

Pyörä poltteli pihassa sen verran, että jo seuraavana päivänä lähdin polkemaan Kutajärven lintutornille. Matkaa kertyi yhteensä 30 km. Enpä olisi enempää halunnutkaan polkea, vähempikin olisi riittänyt. Pidin tuossa matkan puolessa välissä taukoa tornilla. 

Odotan mielenkiinnolla, että miten tämä minun pyöräilykausi kehittyy. Piteneekö matkat vai kypsynkö jalkakäytävillä sixsaxia vetäviin ja rinnakkain kulkeviin ihmisiin, liikennevaloihin tai tuulen vastukseen. Ja mun kauhuja ovat koirat flexeissä sekä alikulkutunnelit. Oman totuttelun ottaa myös menoa röykyttävät tienpinnat.

Poika ehdotti seuraavaksi ajokohteeksi Immilän myllykahvilaa, eestaas matkaa kertyisi 60km. Tähän tavoitteeseen tuntuu olevan vielä päätä huimaava matka. Täytyy alkuun vielä katsella lyhyempiä lenkkejä. 

Nyt kun ikää on jo 50+, niin pyöräily tuntuu minulle likuntalajina rakkaimmalta, varsinkin tuo sisäpyöräily. Pyöräily ei rasita skoljoosi-selkääni eikä polvetkaan joudu hirmuiseen rasitukseen. Lämmintä aurinkokeliä taas odotellessa ja suunta on Kutajärvelle.