Viime viikko
jäi sitten liikuttujen kilometrien osalta nollaan. Viikko sitten maanantai-aamuna
selkä sanoi sopimuksensa irti. Mitään raskaampaa hommaa ei saattanut tehdä.
Puolessa välissä viikkoa otin kuitenkin projektiksi pestä osan ikkunoista sisäpuolelta.
Aikamoisen kivun kanssa sen sai tehdä. Kivut onneksi kuitenkin hellittivät
loppuviikkoa kohti.
Selkäni
skolioosin sielunelämää en ole oikein koskaan oppinut tuntemaan, vaikka se on
syntymästä asti annettu. Joskus ei tarvitse kuin kumartua ottamaan jotain
alakaapin perältä, niin jumi uhkailut
alkaa. Sitten taas toinen päivä saat tehdä samoja liikkeitä, eikä tunnu
missään. Marjojen poimiminen on sieltä selälle raskaammasta päästä, mutta kirveellä saa puita halkoa ilman kipuja. Sen verran olen oppinut, että kun selkä varoittelee, niin siinä
vaiheessa on vaan parasta hölläillä. Sillä totaalinen jumi vie liikuntakyvyn.
Tänään siis
aloitin tauon jälkeen liikkumisen pyöräilemällä 21 kilometrin lenkin. Eikä selässä tuntunut
pahalta ollenkaan. Toivottavasti tähän viikkoon mahtuu lisää pyörälenkkejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti